BAKKAS BAANAA...

Aamulla katse pakkasmittariin... holy shit minus 24 degrees....aargh.  Tänään kuitenkin ajatuksena ajaa😂...mopolla. Milloin on liian kylmää? Huomenna ilmatieteenlaitos kyllä lupailee elohopean nousua, mutta tänään niin kuulaan kaunis auringonpaiste ja hanget hohtaa kaunettaan. Päätetään katsoa ja arvioida tilanne iltapäivällä, hoidetaan pojanpojan 4 v. synttärit ensin.

Kello 14 pakkasmittarissa vain -22, sehän on keli lämmennyt😃. Hieman vielä arvotaan lähtee, ei lähtee, lähtee... Turha arpoo, no eikun menoks. Pukeutumisessa täytyy nyt kyllä luottaa kerroksiin...alle villaa, tuultapitävää päälle, ehkä hiihtohousut vielä väliin. Ehkä nämä riittää, sen verran järkeä päässä että sovitaan: käännytään jos alkaa tulla kylmä.

Tuo armas mopomme "Elli Afrikasta" siinnä se hangella iloisesti W2 säksättää, ei mitään haittaa tunnu hälle pakkasesta olevan, saas nähdä kohta...ykkönen tupaan ja usvaa putkeen. Kakkonen silmään, päätiellä ei ketään, näyttää olevan rauhallista. Pieni kiihdytys ...viima tuntuu jo (Hyrr tästä tulee hupaa).  Seuraavaksi vilkku oikealle ja kääntyminen Lännentielle, näkyyköhän lännenlokaria...joka tapauksessa auringonlaskuun ajetaan. Saavutaan Kannarintielle ja pitoa tuntuu pakkasella löytyvän. Pikainen mietintä mennääks Mettäkylään, no mikä ettei. Pari kilsaa Kannarintietä ja kääntyminen Näkintielle, ihan kivaa hyvin aurattua lumibaanaa ajelee mielellään. Kahvanlämppäriä pitää säätää jo kovemmalle, viima menee ajohanskan läpi. Kotterinmäen jälkeen tulee Merkjärventien risteys, siitä sitten Mettäkylää kohti, hyvässä kunnossa tämäkin baana. Huutelen taakse onko kylmä, vastaus onneksi ei oo...omia sormia kyllä palellee vitusti✋. Ei  näytä olevan tunkua kelkkareitilläkään, muutamat jäljet menee, mahdollisesti tänään siis muitakin moottorihulluja liikkeellä...onhan tämä kelkalla kuitenkin hemmetin paljon lämpimämpää puuhaa. Ajo soljuu upean auringonpaisteen saattelemana, mieleen juolahtaa suomalaisen taiteijan Juicen kappale Juankoski hier I come, eräänlainen kotiinpaluu tässäkin kyseessä. Hakkuut muuttaneet kovasti maisemaa sitten viime käynnin, tutut paikat kuitenkin tunnistaa. Vähän ennen Metsäkylän seurataloa päätetään että Ruotilan kautta paluuta ei tänään kannata yrittää, sen verran kuskin sormia nyt nipistelee. Elli ympäri ja tuttua tietä takaisin. Matka sujuu leppoisasti, pidetään pieni breikki Merkniemessä. Hetken kuski mietti että pakokaasullahan saa sormet lämpöiseksi ja taas mennään.

Merkjärventieltä takaisin Näkintielle ja stonga kohti Kannaria, mikälie nissan tulee vastaan, kuskilla paksu pipo syvällä päässä, katseesta näkee että äijä miettii "onks toi moottoripyörä ja  vielä kakspäällä".  Hetken ajatuksena että pitäisköhän pysähtyy Suurnäkin tilalle lampaita katsomaan ja tunkea sormet lämpöiseen lampaanvillaan. Kylmä kyllä sormissa tuntuu, muuten ei hätää (seuraavaksi pakkaskelissä ajosormikaat vaihtuvat rukkasiin). Äiteen kotitalo vasemmalla, hiljaiselta näyttää..varmaan saunassa jo onhan lauantai 😊 ja matka jatkuu.. Näkinteiltä etelään ja kotisaunan lämpöön. Elli talliin ja voittajafiilis, oli hyvä että päätettiin lähteä, kyllä ajelu voitti sohvalla löhöilyn 10-0. 

Ja seikkailuja miettimään...